Täytyyhän se todelta että alkaa reissu olla aika lailla paketissa. 15 viikkoa meni kyllä uskomattoman nopeasti ettei olisi oikein uskonut ja oli uskomatonta kaikin puolin.

Kolmeen kuukauteen on mahtunut vaikka mitä. Yhteensä käyty neljässä eri Afrikan valtiossa. Tavattu hirveästi uusia ihmisiä kaikista eri kansalaisuuksita. Nautittu elämästä ja varmasti myos opittu paljon ja kasvettu. Jos kysyttäisiin että tekisinko saman uudestaan niin vastaus olisi varmasti myontävä.

Afrikka osoittautui juuri päinvastaiseksi kuin mitä kuvittelin etukäteen. Ihimset ovat ystävällisiä ja maisemat hienoja. Omat tunteet ovat tällä hetkellä todella ristiriitaiset. Osa haluaa lähteä kotiin välittomästi, osa haluiaisi vielä jäädä tänne. Päällimmäisenä on ainakin tällä hetkellä että uskomaton reissu, vaikea oikein erotella enempää kun ei enää edes tiedä itse miltä tuntuu.

Meillä lähtee lento ensi yonä paikallista aikaa 3.40 kohti Istanbulia jossa meillä on vielä muutama tunti aikaa kartuttaa maakokoelmaa tältä reissulta ja sitten viimeinen lyhyt lento Suomeen. Illalla pitäisi olla sitten jo perillä.

Meidän matkan ehdoton päätos oli neljän päivä safari Keniassa. Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen olin iloinen kun päästiin näin pitkälle.

Päivä1

Aamulla meidät haettiin hotellilta ja kävimme vielä yhtion toimistolta hakemassa yhden henkilon lisää ja suuntasimme kohti Lake Nakurua. Meidän safari porukka olikin tällä kertaa aika pieni vain me kaksi ja kiinalainen nainen. Hieman olin surullinen tuon naisen puolesta kun hän ei juuri ymmärtänyt englantia. Matkustimme autolla reilut kaksi tuntia ja ehkä parhaat maisemat olivat Afrikan suuren hautavajoaman reunalla kulkevan tien varrella. Uskomatomman hienoa katsella parin kilometrin korkeudesta vajoaman pohjalle. Nakuru oli paljon isompi kuin olin odottanut. Kirjottauduimme sisää hotelliin ja lähdimme sitten jatkamaan ensimmäiselle safarille. Olin aluksi vähän yllättynyt kun meidän auto oli sellainen minibussi. Mutta kun siitä sai katon ylos ja saimme katsella seisoaltaan tai istuen niin ei se lopulta ollutkaan hullumpi

Hotellilta oli pääportille matkaa parisen kilometriä. Ennen varsinaista porttia meille tehtiin oikein kunnon turvatarkastus: Vartijat kävivät metallinpaljastimilla meidät läpi ja katsoivat laukut. Mitähän vaarallista meillä nyt voisi olla mukana, en tiedä. Heti puistoon päästyä oli ihastuksissa. Jos Sambiassa näimme jonkun eläimen yhdessä paikassa ja toisen toisessa niin täällä kaikki elivät keskenään. Näimme heti aluksi paljon pelikaaneja ja muita lintuja. Flamingot olivat sateiden takia vähän vähissä, mutta kyllä niitäkin loytyi.  Seeproja ja puhveleita eili samassa laumassa jne.

Eläimet olivat paljon enemmän myos tottuneet ihmisiin. Saimme katsella seeproja ja muita eläimiä ihan läheltä eivätkä ne olleet millänsäkään. Näimme jopa sarvikuonoja, tosin aika kaukaa.

Lounalle menimme piknik paikalle kallion laelle. Meidän opas sanoi että voimme huoletta syodä lounaan ulkona olevassa katoksessa. No tietysti tottelin kun annettiin lupa. Hyvä että pääsin katokseen asti kun yhtäkkiä alkoi kuulumaan kamalaa tominää ja opaan karjaisu. Kun käännyin niin todella iso paviaani juoksi minua kohti. Säikähdin oikein todenteolla ja heitin lounaan pois käsistäni kun en halunnut paviaania päälleni. Loppujen lopuksi paviaani sai lounaan ja minä jaoin omani Pauliinan kanssa kun ei oikeastaan ollut edes nälkä.

Tämän jälkeen jatkoimme vielv safari muutaman tunnin. Koko safarin aikana kiersiime Nakuru järven ja näimme paljon. Taas tuli vastaan erilaisia kirahveja, mitenhä paljon  niintä tullaan vielä näkemmää. En kyllä nytkää huomannut mitää eroa Sambian kirahveihin.

 

Päivä 2:

Aamulla herätyksen jälkeen nousimme autoon ja lähdimme suuntaamaan kohti Masai Maraa. Matkalla otimme lisää ihmisiä kyytiin, mikä oli ehkä aika hyvä juttu kun saimem ainakin puhekavereita. Mukaan liittyi pariskunta norjasta, toinen pari Keniasta ja yksi amerikkalaistunut Iranialaisnainen. Meille tulikin sitten täysi autollinen. Oikein mukavaa.

Matka oli hidas varsinkin lounas tauon jälkeen kun jatkoimme viimeiset sata kilometriä todella kuoppaista tietä puistoon. Välillä tuntui että sisäelimet menee ihan sekaisin kun oli niin pomputtavaa. Meillä oli tällä kertaa majoitustilana teltta. Varsinainen teltan irvikuva kuitenkin. Meillä oli oikeat sängyt ja vessa sekä suihku omassa teltassa. Heti majoittautumisen jälkeen lähdimme ensimmäiselle safarille.

Puisto oli hieno ja pääsimme seuraamaan vierestä leijonia ja jopa gerpardin näimme. Safari oli kestoltaan muutaman tunnin, mutta silti näime ihan riittävästi. Ilta oli todella viileä joten safarin loppu puolella alkoi olla jo kylmä. Tuntui todella oudolta kun on tottunut niin kamalan kuumaan.

 

Päivä3:

Aamusta aloitimme koko päivä kestävän safarin. Ajoimme 9 tuntia puistossa ja näimme paljon kaikkea. Kävimme jopa kävelemässä ja katselemassa siten krokotiilejä ja virtahepoja. Tällä kertaa kukaan ei varastanut minun pikniklounastan :)

Safarin jälkeen menimme tutustumaan paikallisen heimon kylään. Nyt pääsin sitten näkemää niitä afrikkalaisia savimajoja oikein sisältä päin. Kyllä ne olivat pieniä, vain kolme makuuhuonetta ja avokeittio. Oikein hirvitti jos joutuisi  sellaisessa asumaan. Saimme kuulla että he asuvat samassa kylässä vain 9-10 vuotta ennen kuin termiitit syovät talot koko kylän on muutettava.

 

Päivä4:

Heti aamusta menimme vielä lyhyelle aamusafarille. Yritimme kovasti nähdä leopardia, mutta näimme ainoastaan hänen saaliinsa roikkumassa puusta. Safarin jälkeen olikin sitten pakkaaminen ja matkustus takaisin Nairobiin.

 

 

Anteeksi että kuvaus on näinkin huono, mutta liian paljon olisi kerrottavaa enkä edes muista kaikkea. Parantelen kirjoitusta sitten paremmalla ajalla.

No niin eihän tässä maanosassa nyt koskaan tapahdu mikään niin kuin pitäisi. Meillä oli tarkoituksena matkustaa yobussilla torstai-perjantai välisenä yonä Mombasasta Nairobiin ja lähetä heti bussilta suoraan Safarille.

Tiesimme ottavamme pienen riskin kun lähdimme viimeisenä yonä, mutta bussi tuntui sopivalta ja kaikki olivat suositelleet yhtiota sen luotettavuuden vuoksi. Meillä olisi kuitenkin ollut kaksi tuntia pelivaraa Nairobissa.

Alusta alkaen kaikki meni vähän huonosti. Bussi oli myohässä reilun tunnin ja kukaan ei taaskaan ollut tietävinään mitään. Siinä alkoi kanssa matkustajilla palaa pinna, me oltiin vielä ihan että eipä tässä mitään erikoista. No pääsimme lopulta matkaan ja Pauliinan piti tietenkin sanoa että kyllä tämäkin bussi vielä johonkin hajoaa.

No niinhän siinä sitten tietysti kävi. Jäimme tienpäälle kahden tunnin päässä Mombasta. Ensin oli muka vikana vain puhjennut rengas, no sen vaihtaminenhan kävi nopeasti, mutta sitten ei kaikki silti ollut kunnossa. Kukaan ei tietysti halunnut kertoa yhtää mitää eikä antaa mitään tietoja kenellekään. Sen verran saimme tivaamalla selville että bussin ilmanpaine järjestelmässä on jokin vika ja sitä yritetään korjata.

Tämä yritys kesti sitten yli viisi tuntia. Siinä vaiheessa olimme jo varmoja että safarilta myohästymme kun matkaa Nairobiin oli vielä kuuden tunnin ajon verran. Olimme jutelleet erää toisen vaalean naisen kanssa ja hän oli soittanut meille muutaman tunnin odottelun jälkeen varmuuden vuoksi taksin Mombasasta. Yhtäkkiä kaikki olivat että bussi on kunnossa lähdetään, mutta osoittautuikin ettei bussi todellakaan ollut kunnossa. Meitä vain yritettiin saada rauhallisiksi. Kaiken huippu oli se ettei meille heti edes yritetty soittaa uutta bussia vaan vasta sitten kun ymmärrettiin ettei vika ole korjattavissa. Silloin olikin sitten jo liian myohäistä. Kaikki bussit olivat täynnä eikä meille tilaa ollenkaan.

Päädyimme ottamaan jo tilatun taksin Nairobiin. Hintaa tuli hirveästi, mutta ainakin pääsimme matkaan. Onni onnettomuudessa safari yhtio oli todella joustava meidän vastoinkäymisen suhteen. He sanoivat että voimme hyvin viettää yhden päivän Nairobissa ja aloittaa safarin ilman lisäkustannuksia huomenna. Parempi niin, vaikka meille tuleekin ylimääräisiä kustannuksia yhdestä hotelli yostä niin onhan tämä vaihtoehto silti huomattavast parempi.

Tulihan sekin koettua että vietettiin ensimmäistä kertaa itsenäisyyspäivää jossain muualla kuin Suomessa.

Ensin vähän päivitystä maantaista. Meillä oli maanantaina keskustaan tutustumispäivä. Menimme heti aluksi yhteen vanhaan linnoitukseen tutustumaan. Meitä oli heti portilla vastassa paikallinen todella yli-innokas turistiopas. Hän halusi kovasti tarjota meille palveluksiaan ja kaiken maailman kierroksia. Myyntipuheen paras kohta oli varmaan "jos liikutte kahdestaan teitä ruvetaan seuraamaan". Koko päivänä ainut joka meitä seurasi oli kyseinen turistiopas. Kun pääsimme linnoitukseen sisälle ja kylmästi kieltäydyimme opastetusta kierroksesta hän tuntui todella suuttuvan "omapahan on ongelmanne..." Mutta meillä kävi oikeastaan tuuri. Saimme ilmaisen kierroksen linnoitukselta paikalliselta opiskelijalta joka teki vapaaehtoistyotä linnoituksessa. Onnea oli molemmille, hän sai harjoitella ja me saimme tietoa linnoituksesta. Jatkoimme tutkimusmatkaamme kävellen Mombasan keskustaan katselemaan ihan maamerkkeinäkin tunnettuja "hampaita" Moi Avenuelle ja sieltä palasimme vanhaan kaupunkiin. Mombasan vanhasta kaupungista tuli kyllä niin mieleen Zanzibar, aika lailla samanlainen oli rakennustyyli ja muutenkin tunnelma.

Tiistaina hertätessä ei kyllä tuntunut yhtää joulukuun kuudennelta. Aamu oli aurinkoinen ja lämmin, taivaalla ei ollut pilven hattaraakaan kun lähdimme makoilemaan rannalle. Rannalla oli muutoin todella kivaa mutta tuuli oli ainut haittaava tekiä. Se sain nimittäin hienon hiekan lentämää ihan joka paikkaan ja tarttumaan kiinni ihoon. Emme siis voineet olla mitenkää pitkää rannalla, mutta kuitenkin olihan sekin parempi. Siirryimme jatkamaan uimista ja auringonottoa hotellille. Jatkoimme päivää leffalla ja sitten suuntaisimme läheiseen kauppakeskukseen nettiin. Olimme suunnitelleet illaksi ruokailua jossain ravintolassa ja meidän tarvitsi tutkia vaihtoehtoja.

Googlen perusteella päädyimme sitten yhteen lähellä olevaan hotelliin päivälliselle. Yllätys oli melkoinen kun heti saavuttua tormäsimme joukkoon suomalaisia. Heitä oli 11 henkilon ryhmä vähän suomen joka kolkasta. Meillähän tuli sitten oikein kunnon itsenäisyyspäivän juhlallisuudet. Olimme jo valmistautuneet syomään kahdestaan nyt meidän oli liityttävä muiden seuraan. En minä sitä pahana pitänyt olihan porukassa aina kivempaa. Saimme ruualle poytäkorsteeksi suomenlipun ja taustalle soimaan Finlandian. Ei siis hullumpaa ollenkaan. Ruuaksi otin grillattua hummeria. Oli oikein maukasta.

Ilta sujui oikein hyvin ja meillä oli todella hauskaa. Kaikkein oudointa oli ettei meidän annettu vastusteluista huolimatta maksaa omia juomia. Muilla kuului kaikki juomat valmiiksi huoneen hintaan joten samassa meni kuulemma meidänkin. Olin kiitollinen, mutta silti tuntui oudolta. Kaikkein oudointa oli puhua suomea isossa porukassa. Muutamaan kertaan meinasi unohtaa että muutkin ympärillä ymmärtävät mistä puhutaan, mutta onneksi mitään suuria sammakoita ei tullut päästettyä:)

Tänää oli sitten sukelluspäivä taas kerran. Käytiin sukeltamassa koralliriutalla. Tällä kertaa oli korallit juuri sellaisia värikkäitä kuin mitä oli kuvitellut. Näimme myos paljon: riuttahaita, rauskuja, kaloja ja merikilpikonniakin tuli vastaan. Meidän ohjaaja oli todella kiva, hän piti yllä reipasta tahtia, mutta samalla varmisti että näemme kaiken minkä hänkin. Itse en aina meinannut tajuta mitä hän näytti niin sitten otettin aikaa ja mentiin lähemmäs että varmasti näin. Pidinkin tästä sukelluksesta enenmmä kuin Zanzibarin vastaavasta.

No niin nyt sitä alkaa reissu olla suurimmaksi osaski ohi. Kenia saavutettu ja vielä olisi Turkki käymättä ennen Suomeen saapumista.

Lähdimme Darista aikaisin perjantai aamuna kohti Moshin kaupunkia pohjois Tansaniasassa. Meillä oli toivessa nähdä Kilimanjaro, mutta luontoäiti oli meitä vastaan. Matka sujui nopeasti sellaisessa kahdeksassa tunnissa ja olimme vielä valoisan aikaan perillä Moshissa.

Hieman oli pettymys kun vuoristossa oli niin paljon paksuja pilviä että emme nähneet vuoresta kuin juuren. Kävimme varaamassa samalla kertaa liput seuraavan päivän Mombasan bussiin ja firman omistaja kertoi meille todella edullisen lähinnä paikallisten käyttämän retkeilymajan. Se oli edullinen, hieman ehkä meluisa mutta kuitenkin pääasia meille oli että oli sängyt. Kävelimme illalla hieman kaupungilla, mutta ei keskusta ollut kovin suuri. Päivällisen soimme mukavassa pienessä ravintolassa Kilimanjaron rinteitä tiiraillen.

Lauantaiaamuna jatkoimme matkaa sitten Keniaan. Bussimatka Moshista rajalle oli aika lyhyt ehkä tunnin ja sitten alkoi ehkä eniten pelottava rajanylitys. Tansanian puolella ei ollut mitään hätää. Saimme poistumisleimat ja pääsimme jatkamaan kenian puolelle. Kenian tulli meni myos mutkattomasti. Ensimmäistä kertaa saimme ihan kunnon viisumit passeihin eikä pelkkiä leimoja. Sitten jatkoimme bussilla matkaa varsinaiselle raja-asemalle jossa meiltä katsottiin rokotustodistukset ja minun kauhukseni myos laukut. Ei siinä muuten mitään, mutta tavaraa on paljon ja ei yhtää huvittanut ruveta purkamaan vaivalla pakattua rinkkaa. Onni onnettomuudessa. Ei tarvinnutkaan. Meildän ei tarvinnut kuin vähän raottaa reppua ja sanoa että ollaan oltu reissussa syyskuusta. Ei siis ongelmaa.

Matka Mombasaan oli väsyttävä ja helteisen kuuma auringon paistaessa suoraan ikkunasta syliin. Mombasaan saavuimme alkuillasta vielä valoisan aikaan. Matkustimme bussissa tapaamamme australialaisten nuorten kanssa retkeilymajaan keskikaupungin ulkopuolelle. Paikka oli hienompi kuin olisin osannut edes kuvitella. Hintaan kuului uima-allas ja tv/video huone jossa saa viettää aikaa niin paljo kuin jaksaa.

Kun olimme majoittuneet lähdimme tekemää pientä tutkimusmatkaa lähialueeseen. Loysimme ihan hulppean kauppakeskuksen ja jäätelobaarin. Oli ihanaa saada kunnon jääteloä vihdoin viimein. Lisäksi kaupan puolella karkkihylly oli piristävä kokemus kun siellä oli kerrankin muutakin tarjolla kuin suklaata. Loytyi jopa Haribon nallekarkkeja!!  Menimme vielä ravintolaan syomää ja satuimme osumaan juuri oikeana iltana kun paikalla oli livebändi esiintymässä. Ruokakin oli hyvää.

Sunnuntai menikin sitten enemmän ja vähemmä rannalla. Ei ranta mikää kovin hieno ollut. Hiekka oli kyllä valkoista, mutta aika paljon oli silti nousuveden tuomaa levää. Kyllä siinä silti kelpasi aurinkoa ottaa.